All That Jazz

Kino Konepajan elokuvakerho esittää: All That Jazz (1979)

Stanley Kubrick nimesi sen kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Martin Scorsese nosti sen yhtenä harvoista 1970-luvun teoksista dokumenttiinsa Elokuvan vuosisata: Amerikkalainen elokuva (1995). Monet muutkin huippuohjaajat ovat myöntäneet velkansa: Sofia Coppola rakensi Marie Antoinetteen montaasin, joka mukailee elokuvan päähenkilön Joe Gideonin ironisesti toistuvaa aamurutiinia, ja taustalla soi sama Vivaldin viulukonsertto. Darren Aronofskyn Unelmien sielunmessussa on kunnianosoituksia samalle jaksolle. David Fincher ohjasi Paula Abdulille videon, joka on kokonaan pastissia eräästä Gideonin koreografioimasta tanssiesityksestä. 

Kino Konepajan elokuvakerhon klassikkovuorossa on Bob Fossen mestariteos All That Jazz eli Syke ei sammu (1979). Eksistentialistinen musikaali on joka sekunniltaan vastahankaan Hollywoodille, Broadwaylle ja viihdebisnekselle, joita tekijä rakastaa ja vihaa sydämensä pohjasta. Fosse kirjoitti ja ohjasi sekä laati koreografiat.

Elokuva on henkilökohtainen tunnustuksellisuuteen asti. Roy Scheiderin esittämä koreografi Gideon tekee täyttä päivää ja enemmän. Ylistetty menestyjä leikkaa ohjaamaansa elokuvaa ja samaan aikaan sovittaa näyttämölle musikaalia. Ex-vaimon, tyttöystävän ja rakastajattaren rinnalle laskeutuu kaunis kuolemanenkeli (Jessica Lange). Muutamaa vuotta aiemmin Fosse oli samanlaisessa tilanteessa viimeistellessään elokuvaansa Lenny ja ohjatessaan musikaalia Cabaret.

It’s showtime, folks, kuuluu Gideonin joka-aamuinen tanssiinkutsu peilikuvalleen. Se ei ole niinkään inspiroiva kuin sarkastinen ja väsynyt. Gideon on työhullu, määrätietoinen päihteiden väärinkäyttäjä, ketjupolttaja ja seksi- tai ainakin läheisyysaddikti. Ympäröivä kiihkeä New York ei ole kenellekään hyvä paikka, mutta ainoa mahdollinen koti Gideonin kaltaiselle showmiehelle, joka on alati valehdellessaankin vilpitön.

All That Jazz ei ole musikaali siinä mielessä, että laulu tai tanssi katkaisisivat perinteisempää kerrontaa – ennen kuin se huipentuu elämän ja kuoleman kuurupiiloon, jossa koreografia ja lavastukset käyvät yhä houreisemmaksi. Fosse sai sydänkohtauksen 1974, teki laina-ajalla vielä loistavia töitä, kuten Cannesissa parhaana elokuvana palkitun All that Jazzin, jota voi pitää ennenaikaisena muistokirjoituksena itselle, ja kuoli 60-vuotiaana 1987.

– Kalle Kinnunen